Yksi merkittävimmistä pohjoismaisen yhteistyön saavutuksista on ollut Pietarin vedenpuhdistuslaitosten uudistamisen rahoitus. Se järjestettiin Pohjoismaiden Investointipankin (NIB), Euroopan Jälleenrakennuspankin (EBRD), Itämeren maiden hallitusten ja niiden ympäristöviranomaisten sekä liike-elämän yhteistyöllä. Kansainvälinen tietoisuus Itämeren tilasta löi itsensä läpi hallitusten välisen yhteistyön kautta. Olin mukana toimeksiannoissa. Venäläiset maksoivat vedenpuhdistuksen NIB:n ja EBRD:n lainoituksella, Venäjän rahoituksella sekä eri valtioiden tarjoamien ympäristöhankkeiden (avustukset, korkotuet, asiantuntemus, teknologiatuki) avulla. Turulla oli aika ajoin merkittävä rooli Pietarissa, mutta vielä merkittävämpi se oli Helsingillä, jonka vesilaitos käynnisti hankesuunnittelun.
Saaristomeren veden tila on heikentynyt Itämerellä huolestuttavan paljon. Pietarin alueella typpi- ja fosforipäästöt ovat puhdistustoimien jälkeen pudonneet alle kymmenykseen siitä, mitä ne olivat 1980-luvulla neuvostoaikana. Sen sijaan Saaristomereltä ei ole saatavissa vastaavia vertailevia tilastoja, vaikka viranomaiset mittaavatkin vuosittain vedentilaa. Tilastot ovat epäselviä ja vanhoja. Suomen viranomaisten vesikartan mukaan Turun seudulla Saaristomeren rannikoilla vedentila on välttävä ja ulompana tyydyttävä, kun esimerkiksi Helsingin rannikkoseudulla se on välttävä Porvoosta Hankoon saakka. Onko meidän vedenlaatumme tasolla, joka oli Pietarissa 1999?
Kun pohjoismaiset yritykset kilpailivat Pietarin megaluokan vedenpuhdistuksesta, ne kilpailivat
markkinoista ja työnäytteistä. Menestys Pietarissa nähtiin mahdollisuuksina muualla Venäjällä. Pietarin hankkeiden toteuttaminen kesti 1990-luvun lopulta vuoteen 2013, jolloin Pietarissa järjestettiin Itämeren suojelua koskenut konferenssi. Krimin valtauksen jälkeen yhteistyö hyytyi. Oli kestänyt kuitenkin noin kaksi vaalikautta – 8 vuotta – siitä, kun pohjoismaiden yhteisymmärrys johti rahoituspäätöksiin ja toimintaan. Rakennushankkeet lähtivät liikkeelle 1990-luvun lopulla. Emmekö saisi aikaan vastaavaa, hieman pienempää kilpaa?
Saaristomeren tilaa rehevöittää kuusi Lounais-Suomen peräsuolta, jotka ovat Halikon lahti, Paimion lahti, Piikkiön lahti, Mynälahti, Oukkulan lahti ja Lokalahti. Niiden ympäristöihin on kehittynyt 50-70 vuoden aikana suuria ruovikkoalueita, joiden kaislat keräävät itseensä mantereelta valuvat ravinteet ja ne uhkaavat umpeutua. On arvokasta ja käänteentekevää, että maa- ja metsätaloustuottajat (MTK) ovat ottaneet vastuuta ja roolia Itämeren suojelussa, sillä yli 75 prosenttia ravinnekuormasta alueellamme aiheutuu maataloudesta ja sen yhdyskuntajätteistä. Kun Parainen ja Naantali haluavat saaristokaupungin budjettistatuksen (erityisasema), niiden päättäjien tulisi tuntea rannikkovesistöjensä veden laatu! Myös Turku on saaristokaupunki.
Varsinais-Suomesta on kehittymässä suuri kansallinen projekti, maan toiseksi suurin kaupunkiseutu. Turun talousalueen kasvu vauhdittaa vientiä, tutkimusta, opetusta, teollisuutta ja liikennettä, esimerkkinä tunnin juna. Turun saaristossa on eniten kesämökkejä koko Suomessa – yli 50 000 kesämökkiä. Kesäasukkaiden rooli tulevaisuudessa kasvaa. Kuntien identiteetille ja taloudelle sillä on suuri merkitys. Varsinais-Suomella on edessään paljon työtä kansallisen merkityksensä ja roolinsa kertomisessa. Turunmaan saaristo on yksi maailman suurimmista saaristoista, ellei suurin saarten määrällä laskettuna.
Saaristomeren veden puhdistamisessa on otettava uusi strateginen askel. Saaristomeren alueesta ei saa tulla maailmanluokan turistikohdetta, vaan maailmanluokan suojelukohde. Saaristomeren suojelusta on tehtävä kaikkia puolueita yhdistävä hallitusohjelmakysymys, jossa seuraava hallitus nostaa alueen suojelun ja vedenpuhdistuksen kansalliseksi strategiseksi hankkeeksi. Hallitusohjelmakirjauksissa on aina avainsanoja. Tässä niitä ovat esimerkiksi saaristomeri, kansallinen hanke, veden laatu, kaislan korjuu, tilojen kehittäminen, kansainvälinen yhteistyö ja tutkimus. Rahaa on varattava budjetin kehyksiin kahdeksi vaalikaudeksi. Vaikka nykyhallitus antoikin 45 miljoonaa euroa, mistä kiitos, se ei riitä. Kahdeksi vaalikaudeksi tarvitaan miljardi – karkealla arviolla, jotta ymmärretään haasteen suuruusluokka. On aika saada Saaristomeren tilaan näkyvä muutos – ennen kuin Turku täyttää 800 vuotta vuonna 2029.
Anders Blom
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja työelämäprofessori Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 5.4.2019.